Härkätaistelun kahdet kasvot

Terveisiä taas Pamplonasta! 

Meidän poikien juuri korvanappiin saaman tiedon mukaan härkätaistelu herättää suuria tunteita espanjalaisissa, niin puolesta kuin vastaan. Nykyaikana härkätaistelu onkin saanut osakseen paljon kritiikkiä etenkin eläinsuojelujärjestöiltä, jotkut pitävät härkätaistelua vanhentuneena instituutiona ja perinteenä jolla ei ole enää nykyajassa paikkaa.

(http://images.huffingtonpost.com/2010-02-23-ProtestersofLimaBullfights-thumb.jpg)

Seuraavassa tutustumme hieman erilaisiin argumentteihin joita härkätaistelua kohtaan on esitetty.

Eläinsuojelijat pitävät härkätaistelua raakana veriurheiluna jossa härät kokevat kipua, stressiä ja pitkän kiduttavan kuoleman. Härkä saa taistelun aikana niskaansa monia verta valuttavia seipäitä ja lopussa, kuten tiedämme, eläin tapetaan miekaniskulla. Härkätaistelua ei siis ole tarkoitettu herkkänahkaisille. Toisaalta härkätaistelussa käytettävien sonnien elämä kestää kaksinkertaisesti verrattuna lihakarjan elämään.

Härkätaistelun poliittiseen asemaan vaikuttaa myös sen historia, erityisesti sen Francon-hallinnon aikainen asema. Härkätaistelu oli Francon aikaan valtion tukemaa toimintaa ja hallinto piti sitä periespanjalaisena ajanvietteenä. Tämän tuen vuoksi, härkätaistelulla on monen mielessä yhteys vihattuun Francon hallintoon. Erityisesti sosiaalidemokraattiset hallinnot ovat vastustaneet härkätaistelua.

Härkätaistelun asema on kiinni paikallisista lainsäädännöistä ja sen asema on hyvin erilainen eri alueilla. Esimerkiksi Kanarian saarilla ja Kataloniassa härkätaistelu on kielletty lailla. Etenkin Katalaanien päätöstä pidetään poliittisena vastustuksena Espanjan keskushallintoa kohtaan. Toisilla alueilla härkätaistelu voi hyvin ja sen asema on vahvistettu lailla.

Näistä kaksijakoisista tunnelmista jatkamme ensi kerralla Espanjalaisen härkätaistelun näytöksen kulkuun. Katsotaan millaisia tunnelmia tutustumien tähän herättää.

Ensi kertaan!

- Tuukka, Anton & Samera